UE4 Uskonto, kulttuuri ja yhteiskunta Suomessa — kertaus yo-kokeeseen

Mitä sensori odottaa tästä moduulista

Tämä moduuli on yhteiskunnallisin uskonnon moduuleista, ja siinä palkitaan täsmällisyys: oikeat vuosiluvut, oikeat oikeudelliset käsitteet ja kyky erottaa toisistaan oikeudellinen asema, jäsenmäärä ja kulttuurinen vaikutus. Sensori odottaa myös, että Suomi kuvataan katsomuksellisesti moninaisena maana koko historiansa ajan — ei yhtenäisenä luterilaisena blokkina, joka on vasta äskettäin alkanut moninaistua. Ote pysyy uskontotieteellisenä: kuvaillaan järjestelyjä ja niiden perusteluja, ei arvoteta, kenen asema on oikeudenmukainen.

Uskonnon asema oikeudellisesti

• Uskonnonvapaus on perustuslaissa turvattu perusoikeus. Siihen kuuluu sekä positiivinen vapaus (oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, kuulua yhdyskuntaan) että negatiivinen vapaus (oikeus olla kuulumatta ja olla osallistumatta).
• Kaksi julkisoikeudellista kirkkoa: evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkko. Niiden järjestysmuodosta säädetään omalla lailla, ne hoitavat julkisia tehtäviä (mm. hautaustoimi, väestökirjanpidon historia) ja evankelis-luterilaisella kirkolla on verotusoikeus jäseniinsä. Suomessa ei silti ole valtionkirkkoa siinä mielessä, että valtio johtaisi kirkkoa tai määrittäisi opin.
• Muut yhteisöt toimivat rekisteröityinä uskonnollisina yhdyskuntina tai yhdistyksinä. Rekisteröityminen on vapaaehtoista, ja moni yhteisö toimii ilman sitä.
• Katsomusaineet koulussa: oman uskonnon opetus, elämänkatsomustieto niille, jotka eivät kuulu uskonnolliseen yhdyskuntaan, sekä mahdollisuus valita. Opetus on tunnustuksetonta — se opettaa uskonnosta, ei uskontoon.
• Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän uskonnon ja vakaumuksen perusteella; tämä koskee myös työelämää ja palveluita.