BI1 Elämä ja evoluutio — kertaus yo-kokeeseen

Mitä sensori odottaa tästä moduulista

Tämä on biologian mekanismimoduuli: evoluutiota, perimää ja solutason prosesseja pitää osata kuvata vaiheittain oikealla käsitteistöllä — ei "eliöt sopeutuvat" vaan "luonnonvalinta suosii lisääntymismenestystä parantavia perinnöllisiä ominaisuuksia". Aineistotehtävissä on tulkittava kuvaajia ja koeasetelmia, ei toistettava aineistoa. Irrallinen käsiteluettelo ilman mekanismia ei tuota pisteitä.

Ydinkäsitteet

• Elämän tunnusmerkit — solurakenne, aineenvaihdunta (metabolia), lisääntyminen, perimä ja sen periytyminen, ärtyvyys (reagointi ärsykkeisiin), kasvu ja kehitys, evoluutiokyky sekä homeostaasi (sisäisen tilan tasapainon säätely). Yksittäinen tunnusmerkki ei riitä määrittelemään elämää — virukset ovat rajatapaus, koska niiltä puuttuu oma aineenvaihdunta.
• Prokaryootti- ja eukaryoottisolu — prokaryootilla (bakteerit, arkeonit) ei ole tumaa eikä kalvorakenteisia soluelimiä; perimä on rengasmainen DNA sytoplasmassa. Eukaryootilla on tumakalvon sisään pakattu DNA sekä soluelimiä (mitokondriot, eukaryoottikasveilla myös viherhiukkaset, endoplasmakalvosto, Golgin laite).
• Biomolekyylit — hiilihydraatit (energia ja rakenne), lipidit (energiavarasto ja solukalvon kaksoislipidikerros), proteiinit (entsyymit, rakenne, kuljetus) ja nukleiinihapot (DNA ja RNA, perimän tallennus ja luenta).
• Geeni, alleeli, genotyyppi ja fenotyyppi — geeni on DNA-jakso, joka koodaa yleensä proteiinia; alleeli on geenin muoto; genotyyppi on perimä, fenotyyppi ympäristön ja perimän yhteisvaikutuksena syntyvä ilmiasu.
• Luonnonvalinta ja kelpoisuus — kelpoisuus (fitness) tarkoittaa yksilön suhteellista lisääntymismenestystä, ei "vahvuutta". Tämä erottelu on yo-kokeen vakiokompastuskivi.
• Laji ja biodiversiteetti — biologinen lajikäsite: lajin yksilöt voivat lisääntyä keskenään ja tuottaa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Biodiversiteetti kattaa geneettisen, laji- ja ekosysteemitason monimuotoisuuden.