BI3 Människans inverkan på ekosystemen — repetition inför studentexamen

Mitä sensori odottaa tästä moduulista

Tämä moduuli kysyy syy-seurausketjuja ihmistoiminnasta ekosysteemin muutokseen — ja takaisin. Vastauksen pitää edetä päästöstä tai maankäytön muutoksesta mekanismin kautta mitattavaan ekologiseen seuraukseen ja siitä ratkaisuun. "Ihminen saastuttaa" tai "monimuotoisuus vähenee" eivät ole vastauksia; rehevöitymisen tai biomagnifikaation ketju vaiheittain on. Aineistotehtävissä on tavallista tulkita pitoisuuskuvaajia, lajistoseurantoja ja päästötilastoja: kerro mikä mekanismi tuottaa havaitun käyrän, äläkä lue kuvaajaa ääneen. Kestävyysratkaisuja arvioitaessa odotetaan sekä ekologinen perustelu että realistinen rajoite — mikään keino ei ole yksin riittävä.

Ydinkäsitteet

• Ekosysteemipalvelut — luonnon ihmiselle tuottamat hyödyt: tuotantopalvelut (ravinto, puu, puhdas vesi), säätelypalvelut (pölytys, hiilen sidonta, tulvien tasaus, vedenpuhdistus), ylläpitopalvelut (ravinteiden kierto, maaperän muodostus) ja kulttuuripalvelut (virkistys, maisema). Monimuotoisuuden köyhtyminen näkyy näiden palvelujen heikkenemisenä — tämä on tehokkain tapa perustella suojelua yo-vastauksessa.
• Ekologinen jalanjälki ja ylikulutus — kulutuksen vaatima biologisesti tuottava pinta-ala. Kun jalanjälki ylittää alueen biokapasiteetin, luonnonpääomaa kulutetaan nopeammin kuin se uusiutuu. Suomen jalanjälki on maailman suurimpia asukasta kohden.
• Kestävä käyttö — uusiutuvaa luonnonvaraa käytetään enintään sen tuoton verran (esimerkiksi kalakannan kestävä enimmäistuotto). Uusiutumattomilla kestävyys tarkoittaa kierrätystä ja korvaamista, ei käytön jatkumista ennallaan.
• Piste- ja hajakuormitus — pistekuormitus tulee yksilöitävästä lähteestä (tehtaan putki, jätevedenpuhdistamo) ja on luvitettavissa ja puhdistettavissa. Hajakuormitus valuu laajalta alueelta (pellot, metsätalous, haja-asutus) eikä sitä voi kerätä yhteen pisteeseen — sitä hallitaan maankäytöllä. Suomessa vesistöjen ravinnekuormasta valtaosa on nykyään hajakuormitusta, mikä on tavallinen aineistotehtävän ydin.
• Bioakkumulaatio ja biomagnifikaatio — bioakkumulaatio on aineen kertyminen yhden yksilön kudoksiin elinaikana, biomagnifikaatio pitoisuuden kasvu siirryttäessä ravintoketjussa ylöspäin. Erottele nämä käsitteet: sekoittaminen on tyypillinen virhe.
• Vieraslaji ja tulokaslaji — vieraslaji on ihmisen mukana uudelle alueelle levinnyt laji, joka voi haitata alkuperäistä lajistoa. Kaikki uudet tulokkaat eivät ole haitallisia; haitallisuus on määriteltävä vaikutuksen kautta, ei alkuperän.
• Restaurointi eli ennallistaminen — heikentyneen elinympäristön palauttaminen lähemmäs luonnontilaa (soiden ojien tukkiminen, purojen kunnostus, lahopuun lisääminen).